Hupiherra Satunnaisia tekstejä huumorivaroituksella

Paljon porua tuloksena tussahdus - pontikkaa kehiin

Älkää nyt hyvät ihmiset vain suuttuko, kun laitoin kulttuurin aihepiiriin tämän kirjoituksen. Puhutaanhan juoma- ja ravintolakulttuuristakin. Miksei sitten kaupasta myytävät aineet olisi kulttuuria. Monille jopa tapakulttuuria.

Aiheen sain käydessäni kaupassa ja huomasin seinällä vanhan infolapun, jossa kerrottiin että alkoholijuomien myynti on sallittua vain klo 9-21 välisenä aikana. Mitä se lappu enää siellä seinällä teki? Eikö meillä pitänyt olla suuri alkoholipoliittinen uudistus?

Elintarvikekaupoissa myytävien oluiden ja siidereiden sallittu alkoholipitoisuus nousi 5,5:n, mutta myyntiajoille ei tehty mitään. Edellyttäen että seinällä oleva lappu ei ollut vain unohtunut sinne. En vaivautunut kysymään myyjältä, kun en tuotetta ostanutkaan. Ja kellokin oli yli yhdeksän.

Mikä tehdyssä uudistuksessa oli kaiken kohun arvoista? Mielestäni ei mikään. Virkamiehet eivät edelleenkään voi aamuisin työhön mennessään ostaa krapulanloiventajaa. Työpaikan säilytyslaatikko konjakkeineen tai viskeineen täytyy muistaa pitää latingissa.

On sanottu, että virkamiehillä on liikaa valtaa. Tässä asiassa poliitikot kuitenkin näyttivät virkamiehille kaapin paikan, olkoon sen sisältö sitten kuinka väkevä hyvänsä. Hallituksen kesällä jopa yötyöhön määräämiä virkamiehiä varmaan sapettaa. Jo ennenkuin on ottanut, jälkeen vielä enemmän jos on paljon ottanut.

On näkynyt uutisia, että nuoremmat ikäluokat kuluttaisivat alkoholia vähemmän kuin vanhemmat. Prosenttipitoisuuden nosto kaupan tuotteissa tuskin koukuttaa lisää kuluttajia, mutta saa entiset suurkuluttajat rahapäivän tultua hieman lyhyemmässä ajassa iloiselle tuulelle. Tai vajoamaan synkkyyteen.

Seuraavana alkoholipoliittisena askeleena ennustetaan mietojen viinien myynnin sallimista ruokakaupoissa. Sallituiksi myyntiajoiksi tulevat varmaan päivätyötä tekevien ruokatauoille sopiva kello 11-13 välinen aika, sekä iltagrillauksia varten ehkä 16-18. Pidemmät myyntiajat romahduttaisivat kansanterveyden.

Olen odotellut, että pitkäaikaistyöttömyyttä alettaisiin ratkoa sallimalla pontikankeitto ja -myynti pitkään, esimerkiksi kaksi vuotta työttömänä olleille. Täysin virallisena, veroineen päivineen. Ammatillinen peruskoulutus, tulityökurssi ja EA-ykkönen pitäisi tietysti järjestää.

Se olisi ikääntyneemmillekin leppoisaa puuhaa ja hallituksen työllisyysloikka vain pitenisi. Starttirahalla alkuun ja ei muuta kuin pannut tippasemaan. Kuormasta syönti ei kannattaisi, koska siitä seuraisi auttamatta konkurssi. Siksi janoisen yrittäjän olisi hyvä syy edelleenkin käpytellä kaupalle aamulla kello yhdeksän ostelemaan olutta.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ ”..pontikkaa kehiin”

Muistini mukaan 70-luvun alussa Viikko-niminen viikkolehti julkaisi tarkat ohjeet pontikankeitosta. Helsinkiläisen laboratoriotuotteita välittävän liikkeen lasikolonnien ja tykötarpeiden myynti räjähti muutamassa viikossa.

Työpaikkani tehtaan laboratorio kuului organisatorisesti minun vastuualueeseeni, joten pääsin seuraamaan asiaa yhdeltä kantilta. Onnettomuudeksemme tehtaan asuntoalueella asuvan työnjohtajan esikoispoika pääsi poliisikouluun ja pitemmälle johtaneet kemian työharjoittelut tyssäsivät siihen.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Aina se jostakin ilmestyy käärme paratiisiin :)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Pienimuotoisena höyrystämällä tehty tislaus on turhan hankalaa. Kylmätislaukseen riittää muoviset juomapullot ja pakastin. Pakastimia saa käytettynä varsin halvalla ja muovipullot ei tavallaan maksa mitään, koska niissä on pantti. Eikä muoviset kanisteritkaan maltaita maksa.

Sokeri maksaa halvimmillaan 0,6 €/kg eli halvimmillaan puhdas alkoholi maksaa 1,2 €/l. Kylmätislauksessa poistuu vesi, joten makuunkin kannattaa satsata eli jotain mehua kannattaa lisätä ja käymisen jälkeen antaa hiivan kunnolla laskeutua.

Vajaa (3/4 on aika hyvä) pullo pystyyn arkkupakastimeen ja sitten jäätyneenä vaikka seinää vasten nurin. Nestettä tai siis tislettä kannattaa ottaa talteen noin puolet alkuperäisestä määrästä. Toisenkin kerran voi "kirkastaa", mutta tavallisella pakastimella ei päästä niin alhaisiin lämpötiloihin, että kolmas enää oikein kannattaisi.

Se oli joskus 2010, kun BrewDog pääsi aika runsaaseen julkisuuteen 32-prosenttisella Tactical Nuclear Penguin -oluellaan. Tuon linkatun sivun alussa on tiivis teko-ohjevideo. Sittemmin vuorottelivat ennätyksissä jonkun saksalaisen panimon kanssa ja viimeeksi, kun asia kiinnosti, oli ennätys 57-prosenttinen. Varmaan aika siirappia, kun maku ja väri tiivistyvät alkoholin mukana.

Toinen parannus perinteiseen tislaukseen on alipaineen käyttäminen. Kätevää ilmeisesti, jos alkoholin avulla haluaa lämpöherkkiä makuaineita erottaa vaikkapa yrteistä.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

"...halvimmillaan puhdas alkoholi maksaa 1,2 €/l."

Ei ole hinnan kiroissa. Viiden euron myyntikate riittäisi sadan litran viikkotuotannolla noin äkkiä laskien ihan kohtalaisen tilin tekemiseen. Suoramyynnillä tulos olisi tietysti aivan eri luokkaa, jos se olisi mahdollista.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Avauksessa mainitsemani ammatillisen peruskoulutuksen pitäisikin ilmeisesti olla kapea-alainen mutta vahvasti syventävä, jotta halutun tuotantotavan ammattitaito saataisiin maksimoitua. Tuotantotavan pitäisi siis olla selvillä ennen koulutuksen aloittamista ettei tule hukkakoulutusta.

Tuo 32-prosenttinen olut tuntuu jotenkin utopistiselta. Maistelin joskus takavuosina kahdeksanprosenttista norjalaisolutta ja sekin maistui minun suussani melko kitkerältä. Joskus harvoin kun ostan ns. saunaoluen, niin se on 2,7 prosenttista premiumia. Siinä on maku tallella.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ainakin jotkut (lager?) oluthiivat tuntuvat tuottavan sikunoita runsaasti, kun alkoholipitoisuus nousee yli kuuden tai seitsemän. Olvin Doppelbock, joka joskus oli vahvointa laivoilta saatavaa olutta, oli aika myrkkyä. Sen sijaan belgialaiset vahvat luostarioluet ovat varsin maukkaita. Taisi vahvin olla jossain 10 prosentin luokassa. Alkoistakin niitä löytyy aika hyvin. Niin ja Koffin portterikin on melkoisen vahvaa (7,2 %) ja hyvää. Yleensä tummat oluet ovat hyviä vahvoinakin.

Vaaleista oluista mauttomimpia lienevät maissioluet, kuten Budweiser. Pythonien USA:n kiertueelta: "What is the difference between american beer and fucking on a canoe? There is none, both are fucking near water."

Kylmätislattu olut on kuin tiivistettä. Jos lähtö maistuu hyvältä, on lopputuloskin hyvää.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Lammin Sahti näkyy valitun parhaaksi olueksi tänä vuonna. Paras vaalea laageri löytyi sokkomaistelun perusteella nuorelta torniolaisyritykseltä. Oikeastaan en ole koskaan ajatellut miten moniin luokkiin olut voidaan jakaa.

https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/20180915...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #6

Vanhaan huonoon aikaan alkostakaan ei saanut kuin lageria ja portteria, mutta nyt valikoimaa on jo melkein liikaakin. Yksi hyvä tapa tutustua oluisiin on tehdä niitä itse. Coopersin uutteet ovat ihan hyviä ja niiden saatavuus lienee parhain. Vähänkin isommasta marketista löytyy ja tässä melko lähellä olevan maahantuojan sivulta kaikki: https://www.lappo.fi/category/38/olutuutepakkaukse... Tuolla sivustolla on sitten vaikka mitä muuta.

En tiedä onko ohjeet jo päivittyneet uutepakkauksissa, että ei tarvitse itse laskea vahvemman oluen vaatimaa sokerimäärää. Nythän ei laki enää rajoita lisätyn sokerin määrää puoleen kokonaismäärästä. Se oli typerä se vanha laki. Ihan samanlaista alkoholia tulee, oli sokeri peräisin maltaista, marjoista, hedelmistä tai pussista. Ei sellaista voi valvoa.

Vähän sama juttu kylmätislauksen kanssa. Enää ei tarvita Kosan-kaasua, jotta korvesta ei nouse puun poltosta savu. Jäätyneestä käymistuotteesta "tisle" erottuu ilman mitään ympäristöön leviävää vihjettä.

Minulla lähin pienpanimo on muutaman sadan metrin päässä vanhassa meijerissä. Kotisivut: http://www.solmubrewery.com/ Paikallisesti toistaiseksi kovin näkymätön putiikki. Kemiössä Kimito Brewing oli sentään saanut pullojaan paikallisiin kauppoihin ja taisi sen toisenkin paikallisen panimon tuotteita saaren kaupoista saada.

Turussa oli toista jo 20 vuotta sitten. TS aika hyvin kokoaa historian: http://ruoka.ts.fi/jutut/panimoravintola-koulu-20-... Sitä vain ei kerrota, että 20 vuotta sitten Old Bankissa oli Suomen laajin valikoima oluita ja se toinen mainittu eli Uusi apteekki on Vareksen kantapaikka.

Tämän blogin suosituimmat