Hupiherra Satunnaisia tekstejä huumorivaroituksella

Kaikki blogit puheenaiheesta Elokuva

Death of Stalin: arvostelu

Aluksi englanninkielisyys häiritsi minua tässä Armando Iannuccin Venäjällä kielletyssä komediassa, mutta pian siihen tottui, koska monet tilanteet ja huumori olivat riittävän venäläisiä. Myös ärsytti ettei elokuvan nimeä ole käännetty suomeksi, vaikka se kääntyisi helposti. 

Nauroin paljon, en tiedä olisiko elokuva yhtä hauska jos ei tuntisi lainkaan Neuvostoliiton historiaa. Totalitarismin makaaberit puolet tuottavat kyllä universaalia huumoria, joten saattaisi ollakin.

Alejandro Inarritun "Birdman"

1.

Meksikolaistaustaisen Alejandro Inarritun käsikirjoittaman ja ohjaaman elokuvan "Birdman" meillä aikanaan saamat arvostelut ovat jälleen masentava esimerkki maassamme käytävän elokuvakeskustelun tasosta. Ei niin, etteivätkö meikäläisetkin kriitikot olisi ylistäneet filmiä, toki ylistävät, melkein yhtenä kuorona, vaan niin, ettei yksikään kriitikko ole poikennut ruodusta ja uskaltautunut mihinkään vähänkään syvemmän tason tulkintoihin.

Sadismia 1600-luvun Ruotsissa

Vilkaisin juuri Mika Kaurismäen elokuvaa vuonna 1689 kuolleesta kuningatar Kristiinasta. 1640-lukua kuvaavassa alkuvaiheessa Kristiina toteaa englanniksi, että Lutherin "austerity is sadistic".

Markiisi de Sade syntyi vuonna 1740. Vaihdoin kanavaa.

Onko jotain pyhää, mihin ei saa koskea?

Tämä kirjoitus ei käsittele uskontoa, vaikka pyhiä asioita pohdiskelenkin. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Onko taiteessa jotain, niin pyhää että siihen ei saa koskea. Yksi todella pyhä asia suomalaisille on Tuntematon sotilas. Kun Louhimies kertoi tekevänsä Tuntemattoman sotilaan, niin oli kuohunta valmista. Saako niin pyhään teokseen koskea, miksi tehdä siitä kolmas versio, ei tule onnistumaan. Nyt kun saatu Tuntematon sotilas ensi-iltaan, niin jokainen voi todeta oliko se onnistunut vai ei. Minut se yllätti täysin ja todellakin positiivisesti.

Kauhun puolesta

Viehtymys pelkoon, turvalliseen pelon kokemiseen, on kirjoitettu ihmiskunnan syvimpiin tunteisiiin.  Kummitustarinoita kerrottiin luultavasti jo homo sapiensin alkutaipaleen iltanuotioilla, heti sen jälkeen kun homo sapiens oli tajunnut oman kuolevaisuutensa, ja oman elinaikansa rajallisuuden.

 

Nykyaikana kuolemalla leikittelevä kauhuviihde voi hyvin, mutta se on silti aliarvostetussa asemassa. Kauhuelokuvat ja kauhukirjat ovat taiteen paaria-luokkaa, vaikka tuotostensa parissa ihminen pääsee kasvotusten elämän suurimman kysymyksen, eli oman kuolemansa kanssa.

Voiko sotaelokuva olla sodanvastainen?

Kalle Kinnunen katsoi kesäkuussa Aki Louhiniemen uuden Tuntemattoman sotilaan trailerin, ja kommentoi sitä paatokselliseksi ja propagandistiseksi . Näin sen voi nähdä, mutta itse mietin voiko sotaelokuva mitenkään täysin välttää propagandistisuuden, eli olla antimilitaristinen?

Leo Jokela - sivuosien sankari

Koomikon kohtalo on kova. Näyttelijä Leo Jokela (1927-1975) toivoi parhaina päivinään eräässä lehtihaastattelussa, pilke silmäkulmassa tietenkin, että hänet otettaisiin vakavasti ”eikä hirnuttaisi heti, kun jalot piirteeni ilmestyvät valkokankaalle”.

Leo Jokela saa syyttää itseään, että hänelle naurettiin ja nauretaan yhä. Silmät tummat kuin yö, jonka Jokela lauloi etsivä Kokkina Komisario Palmun erehdyksessä, on äänestetty suomalaisen elokuvan hauskimmaksi kohtaukseksi.

Cheek-elokuvan juonipaljastukset

Elokuvan alkukohtauksessa ei ole dialogia. Keikkabussi posottaa keskellä perisuomalaista maisemaa kohti Mäntsälää, jossa Cheekin aka Jare Tiihonen (Antti Holma, toimintakohtauksissa Steven Seagall) on määrä pitää suuren luokan Stadionkonsertti.

KALTIO-lehti ja merjalaiset

Minulle tulee kotiin pohjoissuomalainen kulttuurilehti Kaltio, joka perustettiin vuonna 1945 Atte Kalajoen ja Sanomalehti Kalevan toimittajan Reino Rinteen ideoimana. Levikki on noin 1000 kpl ja sen nykyinen päätoimittaja Paavo J. Heinonen (Erno Paasilinna toimi päätoimittajana 1963-64). Kaltio tarkoittaa sulana pysyvä lähde (etymologia: pohjoissaamelainen gáldu).

Elokuvat raiskaavat kirjallisuutta

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kirjan tarinan 20 ensimmäistä vuotta kestää Veikko Sinisalon lukemana äänikirjana 25 tuntia. Elokuvana tunti 20 minuuttia. Koko kirjasarjan luku kestää 85 tuntia

Mika Waltarin Sinuhe kestää ekirjana 55 tuntia, elokuvana pari tuntia.

 

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä