*

Hupiherra Satunnaisia tekstejä huumorivaroituksella

Viimeinen päivä

Tänään on viimeinen päivä yhdelle oikeudelle joka minulla on ollut yli neljänkymmenenkuuden vuoden ajan. ABE-tason autonajolupani voimassaoloaika päättyy tänään. Kovin paljon en ole elämäni aikana autoa ajanut, ammatikseni vain muutamia tuhansia kilometrejä tuuraustöissä. Kokonaisajomääräksi laskin noin 600-700 tuhatta kilometriä. Se ei ole mitenkään paljon, kun ottaa huomioon että olen asunut osan elämästäni maaseudulla.

Nyt on käsillä viimeisen ajopäivän pulma. Millaisia olisivat ne viimeiset metrit jotka ajan? Kävisinkö Ruotsin puolelta vaikka maissikönttejä syötäväksi vai keksinkö jotakin muuta erikoista jotka muistan elämäni viimeisistä ratinväännöistä? Ehkä reissu Tornionjoen Korpikoskelle olisi myös varteenotettava vaihtoehto. Sieltä saa lämpimiä kala-annoksia ja vaikka itse en kalaa syökään, niin vaimo voisi arvostaa elettä. Mietintäaikaa ei kuitenkaan paljon ole.

Onnettomuuksitta en ajoaikaani ole selvinnyt, mutta kuin ihmeen kaupalla en ole haavereissa kuitenkaan loukkaantunut. Pahin oli kun tietyöalueella tien reuna petti ja auto päätyi ojaan katolleen. Hiljaisen vauhdin vuoksi vahingot jäivät pelkästään auton saamiksi peltivaurioiksi. Hirvikolarissa vaara oli suurempi, koska nopeutta kylätiellä oli enemmän, noin 70 kilometriä tunnissa. Siinä auto meni lunastukseen. Lisäksi pari parkkipaikan lommoa, joista toiseen olin itse syypää, siinäpä ne vahingot.

Ylinopeussakkoja en ole koskaan saanut. Viime vuonna sain elämäni ensimmäisen parkkisakon, eikä jatkoa ole seurannut. Autoilun lopettaminen vähentää elämän riskejä, joskin osa muuttaa vain muotoaan koska aion ajella asiointireissuja sähkökäyttöisellä mopolla. Ylinopeussakkoja tuskin 40 km/h maksimissaan kulkevan ajoneuvon vuoksi saa, eikä kylän parkkipaikatkaan ole mitenkään aikarajoitettuja. Onnettomuusriski tietysti on aina kun liikenteessä liikkuu.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, lauloi Lasse Mårtenson aikoinaan. Itse en ole koskaan purjehtinut, ehkä autoilu on ollut minun purjehdukseni vaikka valtaosa kilometreistä on tullutkin tarveajoista. Vielä viimeinen lenkki, auton pesu ja puhdistus seuraavan omistajan iloksi ja siinä se. Mikään ei ole pysyvää, ei ajoluvat, autot eikä varmaan polttomoottoritkaan. Elämän itsessään on aina tiennyt lainaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kykenet luopumaan. Monelle se on vaikeaa. Minä uusin korttini hiljan. Olen tyytyväinen, että se on. Rajoittaa aika paljon, jos autoa ja korttia ei ole. Silti olen julkisten välineiden ehdoton suosikki. Käytän junaa, bussia ja ratikaa melko runsaasti. Ajan vain, kun se on välttämätöntä ja jotta taidot säilyisivät.

Moni yrittää keplotella pitääkseen kortin, vaikka sitä ei enää sallittaisikaan. Näen Tammisaaressa monia, joiden kortille ei enää pitäisi jatkoaikaa myöntää. Sellaiset pelottavat.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ota rekisterikilvestä kuva ja ilmoita poliisille epäilysi. Parempi niin, kuin turhia kuolleita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vanhoja ihmisiä. Tuntuisi vaikealle puuttuu heidän elämäänsä, jos ja kun auto voi olla se ainut väline, jolla vielä pääsee kauppaan ja lääkärin vastaanotolle. Liikenne ei onneksi ole suurta paitsi kesällä on runsaampaa. Jotakin pitäisi vanhoille avuksi olla, mutta mitä?
Tammisaaressa melko usein liikenneonnettomuuksia en ole verrannut niitä muiden paikkakuntien onnettomuuksiin. Voisi olla hyväkin vertailla.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #6

Kyllä niitä hitaasti köröttäviäkin vain pitäisi sietää. Niin kuin mopoautojakin. Kukin kykynsä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Jos pitää tai voi ohi mennä, niin vaihde pienemmälle, niin on vääntöä ja tukka putkelle.

Typerämpiä liikenneasenteita on ajaa kolari, jos on sääntöjen mukaan oikeassa. Minä ainakaan en halua olla kolarissa vaikka vakuutus korvaisi.

Ehkä Tuurenkin henkilöautoon olisi perään sopinut se mopoautojen kolmio ja nopeudenrajoitin. Olisiko harmittanut Tuure?

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #9

Mopoautollekin pitää olla ajokortti, eli nopeudenrajoittimella ja kolmiolla ei minun tapauksessani olisi ollut mitään järkeä. Ei ainakaan, jos autovero olisi pysynyt entisellään. Ajokortittomana kolmipyöräisellä kotonaladattavalla sähkömopolla ajavana kuulun tietysti tienkäyttäjien alimpaan kastiin, mutta entä sitten? Eipä tarvitse poikkeilla bensa-asemalla eikä maksella vuotuisia autoveroja. Mikäpä minua harmittaisi?

Kantatietä minun tarvitsee käyttää hyvin vähän, vain kilometrin pätkä muutaman kerran viikossa ja sekin 50 tai 60 nopeusrajoitusalueella. Taajaman pikkuteillä on 40 rajoitus joten mahdolliset ohittajat ajavat ylinopeutta :)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #10

En tiennyt paikallisia olosuhteitasi, joten ehkä kysymykseni oli typerä.

Piti äsken ihan käydä omassa farkussa tarkistamassa, että mittarissa loppuu asteikko vasta 240 km/h vauhdissa. Tietysti se on ihan liikaa, mutta ohitustilanteissa on kiva olla vääntöä.

Eikö olisi kiva välillä kulkea niitäkin teitä, joille traktoreilla ei saa mennä?

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #11

Minusta tuntuu, että jotkut pitävät autoa enemmän naapureiden kuin oman välttämättömän tarpeen vuoksi, eikä kysymyksessäsi ollut mitään typerää.

Kyllä minunkin koslassani oli ilmoitettu huippunopeus 193 km/h, mutta ei tullut mieleenkään että kokeilisin että kulkeeko auto oikeasti niin kovaa.

Mitäpä minä jossain Tornion moottoritiellä tekisin? Kävin kyllä joskus vuosia sitten Oulussa ja silloin tuli 120 nopeus viimeksi tutuksi. Samassa päivässä ja kellonajassa elän kuin muutkin, vaikka ylinopeussakkoja en ole kerännytkään.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #6

On parempi, että vanha ihminen on ilman ajokorttia, kuin se, että vaikkapa perheen ainoa lapsi jää alle.

Meikäläinen joutuu viran puolesta ilmoittelemaan vähän väliä poliisille ajokyvyttömyydestä, eikä siinä voi tunteilla.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #13

Kielletään sitten ihan kaikki. Vanha täyspäinen ihminen ei saisi liikkua kotinsa ulkopuolella. Kyllä tuossakin pitäisi olla kahden virkalääkärin systeemi tai joku muu.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #15

Ajolupa ei ole mikään ihmisoikeus.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #13

Tiedän tapauksen jossa huolestunut perheenjäsen ilmoitti lääkärille vanhempansa heikentyneestä ajokunnosta ja ajolupa peruttiin.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #6

Onko sitä autoa pakko itse ajaa? Joskus ainakin minä olen taksilla kulkenut.
Auton kun myy niin sillä maksaa monta taksireissua. Tällä hetkellä olen autoton.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #24

Entä jos on niin ahne, että autoksi riittää, jos sillä pääsee paikasta A paikkaan B? Ei siitä paljon saa ja on se myymisenkin vaiva.

Itse olen viimeksi taksin tilannut tiputettuani auton avaimet sienestysreissulla, jossa oli aika hankalaa maastoa. Otin älykännykän käteen ja etsin paikallisen taksin ja klikkasin selainruudulla sitä numeroa. Ehdin kuitenkin kävellä vastaan noin saman matkan kuin on asunnoltani ambulanssifirman ja terveyskeskuksen välillä. Nainen, Poliisi ja Taksi, ei niitä koskaan tarvitessa saa. Kotona oli vara-avain ja ajoin saaliineni itse kotiin.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Vuositarkastuksessa lääkäri kyllä kertoi mahdollisuudesta mennä näöntarkastukseen ajokorttia varten koska kaikki oli muuten kunnossa, mutta päätin että luovun suosiolla ennen kuin pakotetaan. Minulle autosta luopuminen ei ole suuri haitta, koska ajokilometrejä tuli edellisessä katsastusvälissä vain noin kolme tuhatta ja lähes kaikki parin kilometrin etäisyydellä sijaitseviin paikkoihin. Autonpidosta säästyvällä rahalla voi tehdä taksimatkoja jos tarvetta tulee. Pelkästä vuotuisesta autoverosta säästöä tulee yli 180euroa, mikä maksu on pikkuautosta aivan älytön.

Edit: Korjattu autoveron määrä, autonpidon kokonaiskustannukset ovat olleet ilman auton arvonalennusta keskimäärin noin 2000€ vuodessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Totta, ei auto mikään halpa pidettävä ole.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Olen kuullut, että kanta.fi- palvelun ulkopuolella olevilta yksityislääkäreiltä saa ajoluvan jatkettua kaikkein helpoimmin koska heillä ei ole tietoa sairaushistoriasta. Tarvitsee siis keskittyä vain lääkärin tekemään pintapuoliseen testiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Itse voi määritellä keille kanta fi-sivuston tietoihin antaa luvan, joten näin ehkä voi keinotella?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #8

Sellaiselle potilaalle lääkärin ei pidä kirjoittaa todistusta ajolupaa varten. Ei ole mikään pakko.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Maalla näkee joskus niitä vanhoja hiljaa köröttelijöitä ja yksi onnistui kerran ajamaan peräänkin kun "ei siinä risteyksessä ole koskaan ketään ollut".

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Onneksi pian tulevat ne autonomiset autot. Toivottavasti klaaraan siihen asti.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Teknologian kehittyminen lisää ihmisoikeuksia!

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Taitaa olla jokaisella sukupolvella sama juttu. Teknologia kehittyy ja holhous lisääntyy :) Saattaa olla, että nykyiset pikkulapset joutuvat vielä joskus kulkemaan pierunkeräys- tai neutrolointijärjestelmä peräaukossa. Siitä peritään myös vuotuinen käyttömaksu, kuinkas muuten.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #20

Kannatan lehmille ensin pierufilttereitä!

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #21

Lehmien pito varmaan kielletään ajan myötä, mutta olisi tietysti hyvä liiketoimi jollekin päättäjän sukulaiselle, jos ne pitäisi sitä ennen varustaa pierufilttereillä.

Intiasta saattaa tulla lehmien reservaatti, jonne maailman ihmiset matkustavat suurin joukoin ihastelemaan näitä kantturoita. Tilapäisen ajoluvankin saa varmaan lunastaa netistä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Keskustelin muutama vuosi sitten eräässä autokorjaamossa kahvinurkkauksen pöydän ääressä odottaessani erään vanhemman herrasmiehen kanssa, joka myös odotti oman autonsa valmistumista huollosta. Juttelimme niitä näitä ja jostain syystä lehteä lukiessani teema päätyi Suomen jatkosotaan.

Juttelukumppanini alkoi muistella kuinka tukalat paikat oli Tali-Ihantalassa kesällä 1944. Kävi ilmi, että hän oli 92-vuotias.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Onneksi olkhoon, sullon uus elämänvaihe, semmosiahan nämät hommat on. Ajokortin saaminen, auton pitäminen ja siittä luopuminen. Ja eipä sinun tartte ponggailla, ootko vielä ajokuntonen, hienosti teit ja hieno ploki, pitäski hoksata tehä plokeja tämmösistäki elämänkohista, kiitos tästä!

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Kiitos Hilkka, minä nyt olen tämmöinen luovuttaja joka ei viitsi taistella väistämätöntä vastaan. Jos ei näillä vuosin järki ja itsetunto riitä tekemään radikaaleja päätöksiä niin koska sitten?

Sitä paitsi olen huomannut että katetulla sähkömopolla on ainakin näin kesällä kiva ajella asiointireissuja parin kilometrin päähän hallitus takapenkillä :)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset