*

Hupiherra Satunnaisia tekstejä huumorivaroituksella

A.D.Ventti

Että semmoinen sunnuntai. En ole pelannut venttiä sitten kuin joskus parikymppisenä, niillä vanhan hyvän ajan lintukorteilla. Linnakortit olivat paksumpia ja menivät helpommin kulmista hajalle. Tokihan niilläkin pystyi hyvin pelaamaan niin kauan kuin "tuntoja" tuli. Eikä pelaamiseen tarvittu adventtia.

Itse asiassa ei se ventin pelaaminen kovin tavallista ollut minun tuttavapiireissäni. Sököä, eli avopokeria  pelattiin savotoilla joskus viiden pennin panoksilla ja maksimissaan markan nokituksilla. Sitten olivat vielä pelit, joissa rahalla ei ollut minkäänlaista roolia. Tuppi oli suosituin, mutta myös sinkkiä, piittiä (!) ja katkoa pelattiin.

Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa ja Kekkonen vasta ensimmäisellä ja toisella kaudella presidenttinä. Siihen aikaan oli monella jätkällä oma korttipakka, lisäksi ainakin yksi pakka löytyi aina kämpän pöydältä jolla pelasivat ne keitä kulloinkin huvitti. Vaikka pasianssia.  Se oli aikaa, jolloin televisio ei ollut vielä tullut pilaamaan luovia harrastuksia.

Nykyään kaikki on kovin sähköistä. En ole sortunut mihinkään yksikätisiin tai koneilla pelattaviin korttipeleihin. Eihän niissä ehdi edes jännittämään kunnolla, mitä joskus olen sivusta seurannut. Euroja vain menee jonossa yksi toisensa perästä. Hätäisten hommaa.

Sen verran olen antanut mukavuudelle periksi, että pelaan muutaman vakiorivin viikossa, sekä pitkävetoja netin kautta. Niissä voi käyttää asiantuntemustaan hyväksi jos on sellaista tullut hankittua eikä tule kalliiksi kun pitää mielensä kurissa. Voitot ovat pieniä kuten panoksetkin, mutta kohteiden arviointi on mieluisaa ja haastavaa.

Laitoin tämän vapaa-ajan alle, vaikka olen kyllä kuullut puhuttavan pelikulttuuristakin. Miellän sen kuitenkin enemmän joukkuepelitermiksi kuin korttipeleihin kuuluvaksi. Samapa tuo, kortti vie, kortti tuo ja maanviljelyskin on onnen kauppaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Korttipelithän aloitetaan yleensä hullunkurisista perheistä, mutta kotona pelattiin joskus kasinoa. Opiskeluaikana tuli pelattua sököä pienillä panoksilla ja tehdaspaikkakunnalla kurssitettiin bridgeen, sekin on korttipeleistä pysynyt hengissä kuten ainakin pokeri.

Kauppojen ja bensa-asemien pelikoneet olen sujuvasti ohittanut, mutta Vegasissa tuli yhtenä iltana pelattua pokerikoneella. Kone toi ja kone vei.

http://www.bridgefinland.fi/bilbo/

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Bridge on minulle pelin nimenä tuttu kirjoista ja elokuvista, mutta pelin ideasta ei ole hajuakaan. Hullunkuriset perheet on jotenkin tuttu, meillä lapsena pelattiin pahvisista pakkauksista leikatuilla numeroiduilla korteilla possua, sittemmin normaaleilla korteilla kun sellaiset tulivat kotiin. Mustat pekat muistan meillä joskus olleen, mutta minä oli jo kasvanut siinä vaiheessa ulos sellaisista peleistä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Possua minäkin muistan pelanneeni sekä mustaa Maijaa ja Musta Pekka kortteja myydään vieläkin, nimi on nykyään Pekka peli. Sama kuva näkyy kuitenkin olevan.

http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servl...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #3

"Kuka pelkää mustaa miestä" -ulkoleikin nimi lienee jo kauan sitten siistitty muotoon "kuka pelkää miestä", ja nythän siihen kuuluu vastata "#metoo".

Olipa muuten synkkää aikaa se 60-luku, kun neekerinsuukkoja nautiskellen pelattiin mustaapekkaa. Pahuus hallitsi lastenkamareita!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Kuka pelkää miestä?? Haloo Tuomo, eikä se kuuluisi jo nykyisin kuulua; kuka pelkää sukupuoletonta.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #3

Mustasta Maijasta minulla ei ole muistikuvaa. Kai sekin olisi nykyään Maija-peli.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #5

Korjaan sen verran, että "Musta Maija" on terminä tuttu kun puhutaan poliisiautoista. Sen tarjoaman kyydin laadusta en kokemuksen puuttuessa pysty sanomaan mitään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #5

En minäkään enää muista, mutta taisi olla vähän niin kuin mustaa Pekkaa pelikorteilla.

http://www.korttipeliopas.fi/mustamaija

Antero Kuortti Vastaus kommenttiin #5

Hei.

Mustaa maijaa pelasivat lapsetkin 1960-luvulla. Musta Maija oli patarouva-kortti.

Siinä annettiin kortti seuraavalle pelaajalle, joka joko söi sen tai nosti sen. Patarouvaa ei voinut syödä. Se hävisi jaon, jonka käteen pelin lopussa jäi se patarouva.

Olen ollut Mustan Maijan kyydissä, eikä mieli tee toista kertaa, paitsi jos kyaeessä on pelastautuminen jostakin pulasta.

Antero Kuortti

Hei.

Minulla on melkein uudenveroinen pakka Linna-kortteja, mutta mitä olivat "vanhan hyvän ajan lintukortit?"

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Vaalean sinivihreällä selkäpuolella kuviointiin sisältyi pieniä lintukuvioita, joita ei välttämättä ensisilmäyksellä huomannut. En ole nähnyt niitä kortteja missään vuosikymmeniin muunlaisten korttien vallattua markkinat.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tämäkään joulunaika ei tee poikkeusta oman nuivan joulumanifestini kirjoittamiseen.
https://guitarkonkari.wordpress.com/2017/12/05/jou...
Vaikkei kroppa laulakaan hoosiannaa.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Joskus 1950-luvulla jaettiin koulun joulujuhlassa kaikille kunnan lahjana paperipussi joka sisälsi omenan ja karamellin. Ilmeisesti näin haluttiin varmistaa, että köyhimpienkin perheiden lapset saivat ainakin yhden paketin.

Koululaisten välituntihuumoria edusti väännös "Enkeli taivaan lausui näin, peukalo pyörähti väärin päin".

Pelikorttien tuonti kouluun oli muuten jyrkästi kielletty. Kotona niistä oli apua laskennon perusasioiden oppimisessa.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Juu ja siitä aloitteen asiastakin eli pelaamisesta.

Korttia en läiski edes sähköisenä mutta Lottopelit pelaan kännykällä. Ihmettelen kuinka ihmiset jaksaa jonotella marketin palvelupisteillä lappujensa kanssa. Ärsyttävää se on jos edessä oleva kassajonossa tilaa rivejä. Kun homma hoituisi mobiililla sohvalla selälleen maaten.

Ehkä siinä on taikausko että paperisella voiton varmasti saa itselleen. Että on dokumentti. Riittävät dokkarit saa mobiilistakin, pelinumero ja veikkauskortti.

Niin ja saatiin kesällä Ateneumiin 2 lippua yhden hinnalla mobiililla Veikkauskortilla. Muovinen ei ollut mukana.

Isoin voitto taitaa olla tullut paperitositteella, vielä toistaiseksi.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #14

Itse en ole saanut edes T-paitaa veikkauksen arvonnoista. Suurella joukolla ikäihmisiä ei ole sellaisia puhelimia joilla voisi pelata, ei minullakaan. Netin kautta olen pelaillut toistakymmentä vuotta, eikä ole tullut mieleenkään minkään lajin epäluottamus. Silloin kun osumia on tullut, on raha myös pelitilille ilmaantunut.

Paperitositteella minullakin on parhaat tulokset tulleet, mutta miljoonavoitot ovat jääneet haaveeksi.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset