Hupiherra Satunnaisia tekstejä huumorivaroituksella

Kuusi tusinaa vuotta - sex dussin år

Huomasin hiljattain tulleeni kuusi tusinaa vuotta vanhaksi. Harvemmin ikävuosia tuolla tavalla lasketaan, mutta matemaattinen lahjakkuuteni pystyi tuollaisenkin tempun tekemään, jopa melko helposti. Se, että otsikko on kaksikielinen ei johdu siitä että haluaisin jotenkin ylpeillä sillä että osaan noin monta sanaa vapaahtoisruotsia, vaan puhtaasti sen vuoksi että näin sain mukaan sanan sex.

Ensimmäinen vuositusinani tuli täyteen isäni mukana pöllimetsässä kesällä 1959. Tuolloin pöllit kuorittiin palstalla  ja se oli minun työtäni, silloin tällöin myös kahvinkeitto nokipannulla. 

Toisen kerran tusina tuli täyteen kun olin kesälomalla Ruotsista. Olin koulutuksen jälkeen ollut yli vuoden töissä ja niinpä loma kului vuoden 1960- mallisella Volvo PV: llä ajellen.

Kolmannen tusinan aikoihin nykyinen vaimoni odotti ensimmäistä lastamme ja asuimme syrjäisessä lappilaisessa maalaiskylässä, joka tuntui sopivalta paikalta siihen tilanteeseen maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen.

Neljäs tusina tuli täyteen taas lakisääteisellä vuosilomalla reissaten, minusta oli tullut säännöllisessä työssä käyvä kantahämäläinen, joka makseli asuntovelkaa.

Viidennen tusinan aikaan olin kainuulainen, joka kunnosteli vanhaa rintamamiestaloa tontteineen ja alkoi muutama päivä syntymäpäivän jälkeen nostamaan eläkettä.

Kuudes tusina on nykyinen tilanne, mikä tarkoittaa tornionlaaksolaisessa kulttuuriympäristössä elävää eläkeläistä jonka tärkein työ on huolehtia asuinkumppanista. Eläkkeeni voi katsoa olleen vastikkeellista viimeiset yhdeksän vuotta.

Seitsemättä tusinaa en usko tulevan, enkä edes toivo sitä. Toivottavasti pääsen kuitenkin lähtemään tästä elämästä ravilta, kuten hevosmiehet sanovat. Tapahtuu se sitten ennemmin tai myöhemmin.

Ai niin, se otsikon sex. Siitoskykyni on todistettu kolmella jälkikasvulla ja voin vakuuttaa etten ole ulkoistanut heidän hankintaansa kenellekään.

 


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen
Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Kiitos Risto, että vaivauduit onnittelemaan tusinaukkoa! Eilen se varsinainen paalupäivä oli, mutta ei haittaa. Vanhojen muisteleminenhan tässä blogissakin on pääaiheena.

Harri Rautiainen
Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Onnea ikäsaavutuksesta!

Heinäkuu on ollut hyvä synnyinkuukausi - ei ole tarvinnut palella!

Jossain ikävaiheessa, muistelemiselle on jo tilaa.

Kun avaat yhden ikäikkunan, sieltä voi pölähtää vastaan tapahtumia, jotka ovat olleet piilomuistissa aivan kuin odottamassa tilaisuuttaan palata nykyaikaan.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Kiitos Mirjami. Mietin tuossa itsekin, että jos lyhentäisin periodit vaikkapa viiteen vuoteen niin tarinasta tulisi melko erilainen.

Työn perässä kulkemisen leimaama liikkuva elämäntapa on tarjonnut monenlaista vivahdetta elämään. Neljätoista vuotta on pisin aika jonka olen aikuisiällä asunut samalla paikkakunnalla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Taidamme olla elämän nomadeja, liikkumaan luotuja! Itsekin asuin pisimmän jakson elämästäni lapsuuspaikkakunnalla, Pohjois-Savossa.

Sen jälkeen on paikkakuntia vaihtunut kunkin elämäntilanteen mukaan.

Sehän on rikkautta, että näkee ja kokee paljon erilaista. Ei takerru liiaksi yhteen.

Lapsuuskodista lähteminen oli kaikkein suurin irtautumiseni. Alkuun podin ikävää ja kaipasin kaikkea; leikkikiveä, risuaitoja, pihakoivua ja pientä lampea, jossa ensimmäiset uintivetäisyt tuli tehtyä. Ihmisiä en niinkään!

Jotkut jäävät kotinsa vangiksi.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #5

"Jotkut jäävät kotinsa vangiksi."

Tunnen ihmisiä jotka ovat asuneet koko ikänsä samassa kylässä, jotkut jopa synnyinkodissaan koko ikänsä. Se on ollut heillä varmasti oma valinta, koska ei siihen kukaan ole pakottanut. Varmasti valinta on ollut heille myös oikea.

Samalla paikkakunnalla koko ajan asuneet ihmiset ovat näköaloiltaan ja suhtautumisessaan maailman asioihin erilaisia kuin "mualimaa" nähneet, mutta kumpiakaan en sanoisi paremmalla tavalla eläneeksi. Tässä kohtaa pidän yksilötyytyväisyyttä tärkeimpänä asiana.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #8

Ennen maaseudulla, ison talon perheen tyttäristä, jotkut jäivät alkuunsa auttamaan talon töissä. Kun 'prinssipuolisoa' ei alkanut löytyä, heidän kohtalokseen koitui vanhimman veljen perheen apuna oleminen. Vanhin veli yleensä peri tilan, vaikka ei olisi välttämättä halunnutkaan.

Omalta kotikylältäni muistan ainakin kolme tällaista naiskohtaloa.

Kyllä siitä voisi melkein todeta, että 'jäivät kotinsa vangiksi'!

Velvollisuuden tunne, sitoutuminen ja lojaalisuus lapsuuskodille, saattoivat estää lähdön.

Se, että olivatko tyytyväisiä kohtaloonsa, en tiedä. En heitä tavannut sitten lapsuusaikojen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #8

"... samassa kylässä, jotkut jopa synnyinkodissaan koko ikänsä."

- Ihan noin puhdasta jälkeä en ole onnistunut tekemään, mutta tiiviisti olen pysynyt juurillani. Neljä vuotta (59:stä) asuin sentään naapuripitäjä Joutsenossa, mutta toista kertaa en ulkomaille lähde! Tuohon ajanjaksoon osuivat kahden lapsen syntymät, mutta kuopus kirjautui taas turvallisesti paljasjalkaiseksi ruokolahtelaiseksi.

Muutaman kilometrin päässä kirkkomaassa on peräti viisi haudallista sukulaisiani, eikä tarvitse mennä edes serkkutasolle. Kellotapulin juuressa lepää Johan Keltanen, äitini isän äidin isä, Ruokolahden ensimmäinen kunnanesimies. Oheisessa kuvassa hänen hautakivensä erottuu korkeana paatena tummaa hirsiseinää vasten oviaukon vasemmalla puolella.

https://1.bp.blogspot.com/-0nd1NuX4E3A/VYEU1IVW6VI...

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #10

Kuulut siis niihin ihmisiin joka raitilla kulkiessaan törmää jatkuvasti tuttuihin :)

Ruokolahden leijona ja Joutsenon Kullervo tulivat mieleen. Lejonahistorian muistavat varmaan monet ja urheilua seuranneille Kullervoa edustaneet maajoukkue- ja SM-tason urheilijat ovat tehneet sitä tunnetuksi.

Meidän kuuden hengen sisarusparvestamme vain yksi asuu syntymäkotikunnan naapurissa Rovaniemellä, eikä ole ollut kirjoilla muualla. Muut ovat vaeltaneet enemmän tai vähemmän, yksi asuu edelleen Ruotsissa.

Harri Rautiainen Vastaus kommenttiin #11

Ruokolahden leijona ja Joutsenon Kullervo tulivat mieleen. Ja Konnunsuo, sekä Muukon aseman ja Konnunsuon välinen kapearaiteinen junayhteys.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #10

Tuomo, kuva oli lumoava!

Olen itse hautausmaiden innokas tutkija.

Mutta, mitä tulee synnyinseudulleen jäämiseen, on se harvojen etuoikeus.

'Sukulaishaudalliset' oli kiinnostava ilmaus.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Onnea vaan tusinoillesi; minulla on noita vuosia muutama enemmänkin. Liikkuvaa on ollut minunkin elämäni, tosin viimeiset runsaat kolmekymmentä vuotta olen täällä Hämeessä asustellut, joskin viime vuosiin asti jatkuvasti reissun päällä; ammattini (markkinakauppias) kun sellainen oli yli kolmekymmentä vuotta ja sitä ennen 25 vuotta, liikkuvaa elämää ne armeijavuotenikin olivat, keskimäärin viisi vuotta samalla paikkakunnalla.
Tuossa pari vuotta sitten osasin lopettaa työnteon ja ikään kuin eläköityä; tosin ei aivan täysin. Vieläkään en oikein osaa paikalleni juurtua; ensi tiistaina etelänaapuriin suuntaan ja tarkoitus muutamia päiviä reissussa olla. Mm valkosipulia, sitä Venäjän punaista olisi tarkoitus Peipsijärveltä hakea, kaiken muun lisäksi.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Kiitos. Näin se elämä heittelee eri tavoin meitä ihmisiä, osin omien valintojen perusteella mutta ei aina. Minulla on ollut kolme vapaapäivää yli yhdeksässä vuodessa (sukulaistuuraajia) mutta nyt olen ajatellut kysellä tuolta virkaihmisiltä, että mitä ne omaishoitajien vapaapäivät oikein käytännössä tarkoittavat. Julkisuudessa niistä on ainakin puhuttu.

Tuntuu oudolta että kun jälkikasvu asuu eri puolilla maata, niin vain yhden nykyisessä asunnossa olen päässyt käymään ja monia vuosia on kulunut. Eivät ainakaan pysty sanomaan että kytätään:)

Tämän blogin suosituimmat