Hupiherra Satunnaisia tekstejä huumorivaroituksella

Hiljaisen miehen saalistus

Meitä ihmisiä on moneksi. On lörppöjä, asiallisia ja todella hiljaisia. Sekä kaikkia siltä väliltä. Tämä tarina kertoo hiljaisesta miehestä, todella hiljaisesta. Äänikin oli hiljainen, silloin kun hän sattui jotakin sanomaan. Silloin kun hän jotakin pukahti, niin kyse oli tavallisesti vain yhdestä sanasta.  Sellaisen syntymälahjan oli tämä kaveri saanut.

Kova ja ahkera työmies Hiljainen oli. Päätyön lisäksi hän heitti sivukeikkaa ja lisäksi marja-aikana ja talvisin käpyjen keräämiseenkin hän kiirehti aina kuin vain suinkin ehti. Vähän työhullun mainettakin oli, niinkuin laiskemmat usein itseään ahkerampia nimittävät. Tytöille ei aikaa jäänyt eikä nuoria naisia juuri hiljainen työhullu kiinnostanutkaan, heille piti olla menoa ja meininkiä.

Sitten kuitenkin yksi naapurikylän tyttö kiinnostui hänestä. Hän oli lähes täydellinen vastakohta Hiljaiselle. Pirteä, puhelias ja avoin ihminen. Häntä oli kerran jopa ehdotettu paikallisen puolueosaston kokouksessa ehdolle kunnanvaaleihin, mikä kertoo millaisesta lahjakkuudesta oli kysymys. Ehdokkuutta ei sillä kertaa tullut, mutta se ei kuulu tähän.

Hiljainen oli elänyt säästeliäästi ja niinpä hän hankki aivan tuliterän Corollan. Tämä seikka innosti Pirteän lisäksi muitakin tyttöjä katsomaan Hiljaista vähän pidempään. Pirteä oli kuitenkin maalaistalon tyttö ja siten hyvin perillä lihanhinnoista. Hän tiesi, että tällaista tilaisuutta ei parane päästää ohi suun ja ryhtyi tosissaan piirittämään Hiljaista.

Kerran hän sitten sai houkuteltua Hiljaisen lähtemään helluntaitansseihin. Hiljainen vähän jurotti, koska missäpä hän olisi tanssimaan oppinut. Pirteä oli kuitenkin ajan tasalla ja sanoi, että mennään vain kuuntelemaan musiikkia, siellä kun on oikein televisiosta tuttuja levytähtiä soittamassa. Näin tapahtui, Pirteä osti liput, tarttui Hiljaista kädestä ja veti salin puolelle.

Illan mittaan Pirteä huomasi, että Hiljaista alkoi pitkästyttämään, vaikka tanssireissu olikin hänelle uutta. Niinpä olikin sopiva aika tarjota hänelle limsat, jolloin ainakin suu aukeaisi vaikka puhetta ei kuuluisikaan. Pirteä oli pikkuhiljaa pääsemässä sisään Hiljaisen sielunelämään ja niinpä hän limsojen jälkeen koppasi vain Hiljaista käsipuolesta ja sanoi yksioikoisesti, että mennään. Autolle.

Jatkoa tälle tarinalle tuli vasta vuosien päästä, kun Pirteä ja Hiljainen olivat jo naimisissa ja parin lapsen vanhempia. Paikallisen kyläyhdistyksen naiset nimittäin ihmettelivät kerran palaveripaikalla, että kuinka noin hiljaisen miehen kanssa voi päätyä naimisiin ja saada vielä lapsiakin. Asiasta oli puhuttu jo vuosia seläntauspuheina, mutta nyt sitä kysyttin Pirteältä suoraan.

Pirteä nauraa heläytti ja sanoi, että naimisiin pääsi kun näytti oikean käden etusormella vasemman käden nimetöntä ja kysyi, että ostetaanko tähän jotakin. Tahdon kun irtosi irtosi papin edessä niin kaikki oli selvää. Lapsia taas sai kun näytti sormea ja sanoi että tämä ei riitä, pitää olla se sieltä housuista ja laittaa se sinne missä minulla äsken oli housut. Ja tulosta tuli. Toisenkin kerran.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat