Hupiherra Satunnaisia tekstejä huumorivaroituksella

Aatami oli ensimmäinen pukki, Kain toinen

Jo ensimmäinen ihminen maailmassa oli melkoinen pukki. Saatuaan Eevan kaverikseen alkoi viikunanlehdet väistyä ja tositouhut. Ei siis mikään ihme, että pian alkoi Kainia pukkaamaan, kohta Aapelia perään ja sitten vielä lisää poikia ja tyttäriä. Ei mikään turha mies se Aatami, Eevasta puhumattakaan.

Kainin ryökäle ei vain osannut pitää näppejään kurissa vaan teilasi Aapelin. Eihän se semmoinen peli vedellyt kun ihmisiä ei muutenkaan vielä niin järin paljon ollut. Evakkoonhan se Kain passitettiin, mutta sen verran oli miehellä järkeä, että kävi nappaamassa yhden nuoremmista siskoista matkaseuraksi.

Kaikessa viisaudessaan Kain myös päätteli, että kun aurinko menee pohjoiseen nukkumaan, niin sinne on hyvä suunnata. Ensimmäinen talvi oli kuitenkin yllätys, mutta siskonsa kanssa he onnistuivat kaivamaan maakuopan asunnoksi ja hankkimaan metsästämällä ja keräilemällä tarvittavat proviantit jotta elämä jatkui.

Syksyn aikana he olivat syöneet myös sieniä ja he oppivat pian, että tietyn näköisiä sieniä syömällä näki kummallisia näkyjä, ikäänkuin enneunia tulevasta. Siskokin oli alkanut osoittaa naisen merkkejä ja niin viihtyvyys talven mittaan sinänsä kolkossa majapaikassa kasvoi molempia tyydyttäväksi.

Kevään tullen matka jatkui kohti pohjoista ja heti kohta lähdön jälkeen he ylittivät joen, jonka me tunnemme nimellä Tonava. Kain oli sienikännissä nähnyt unen, jossa hattupäiset miehet ratsastivat vauhdilla hevosten selässä. Niinpä hän pyydysti pari varsaa kesyttäen ne matkaseuraksi ja kantamusten kuljettajaksi.

Syksymmällä alkoi siskon vatsa pullistua ja molemmat tiesivät entuudestaan, että kohta maailmaan ilmestyisi pikkuinen räkänokka jolle siskon pitää antaa tissiä. Niinpä asunnosta tehtiinkin parempi kuin edelliskerralla, jotta olisi turvallisempaa asua. Kain pyydysti myös karhuja, joiden nahkat tarjosivat suojaa.

Talven aikana syntyi pikkuinen ja varsat kasvoivat. Kain oli varastoinut kaukonäköisesti tiettyjä sieniä ja niinpä hänellä oli talvipakkasilla hyvä katsella tulevaisuuden näkyjä. Erityisesti häntä huvitti näky, jossa harmaisiin pukeutunut mies löi päänsä mäntyyn ja putosi poteroon. Arvata saattaa, että he olivat Karjalan kannaksella.

Keväällä olikin sitten hyvä tehdä lähtöä, kun oli kuormajuhdat jotka lastata koko ajan karttuvalla omaisuudella. Asuinpoterokin jätettiin siistiin kuntoon, koska Kain piti hyvinkin mahdollisena, että se päänsä mäntyyn lyövä kaveri voisi kulkea juuri niillä main. Perheenlisä oli kasvattanut inhimillisyyttä.

Sienihumalassa Kain oli nähnyt jotakin ihme viittoja joissa oli kummia koukeroita. Niinpä hän veisti samanlaiset, kaikkiaan kolme kappaletta. Yhdessä luki Suomeen, toisessa Savvoon ja kolmannessa Laphin. Kaksi ensimmäistä hän pystytti kuten oli houreessa nähnyt, mutta kolmannen hän hautasi suohon.

Kain oli kaukokatseinen mies. Koska he aikoivat edelleen matkata pohjoista kohti, ei kannattanut asettaa mitään merkkejä siihen suuntaan. Sehän tietäisi ajanoloon vain kilpailevia ihmisiä, eikä ollut mitään syytä hankkia riitakumppaneita. Kainissa oli jo rauhan miehen elkeitä, korpikommunismin siemenet oli kylvetty.

Kesällä matkan aikana Kain tavoitti orvon sudenpennun ja kesytti sen matkaseuraksi. Sillä oli oudon näköiset viiksikarvat, niinpä hän nimesi sen enneunessa näkemänsä miehen mukaan Aatuksi. Hienompi se nimi oikeastaan oli, mutta kansanmiehelle ei hienostelu sovi ja Aatu jäi pysyväksi kutsumanimeksi.

Syksyn saapuessa he olivat kulkeneet pitkälle pohjoiseen, aivan Korvatunturin juurelle. Sieltä Kain löysi karhunpesän, jonka ympärille hän rakensi mahtavan asunnon johon mahtuivat kaikki, paitsi hevoset. Ne saivat lähtöpassit, koska Kain oli houreissaan nähnyt että juuri tämä paikka tulisi olemaan heidän kotinsa.

Majoituksen valmistumisen jälkeen oli taas sieni-illallisen aika. Nyt Kain näki jotain sellaista jota hän ei voinut ymmärtää. Poro, joita hän oli nähnyt, veti perässään puista vehjettä jossa istui verenvärisiin vaatteisiin pukeutunut valkopartainen ukko tavaroiden kanssa. Onko jollakin matkanteko joskus noin helppoa, ihmetteli hän.

Hän kertoi myös siskolleen näkemästään, mutta tämä vain totesi että taisit ottaa taas vähän liikaa. Sitäpaitsi voisit jättää ne sienihommat vähän vähemmälle, kun lapsikin on taas tulossa. Kain lupasi ottaa vastedes harvemmin ja pienempiä annoksia, ettei pääsisi tapahtumaan mitään isompia vahinkoja.

Siskokin oli onnellinen saamastaan lupauksesta ja sanoi Kainille esikoista tarkoittaen, että katsopa kuinka pikkuinen on sinun näköisesi. Kain vähän arveli, että menee jo lepertelyn puolelle mutta vilkaisi kuitenkin vauvaa ja sanoi sitten hiljaa, että niin sinunkin. Sitten molemmat hymyilivät onnellisena.

Korvatunturin ensimmäinen pukki perheineen oli paikalla.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JormaVesa kuva
Jorma Vesa

Eihän tämmöinen rivimies enää tiedä ketä tai mitä uskoo! Luepa, Tuure hyvä, Puheenvuoron puolelta Toni Suonsivun versio joulupukista. Onko teidän jutuissanne yhtymäkohtia edes siteeksi?

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Tonin kirjoitus on paljon myöhemmältä ajalta. Ajattele, vuodesta 2011 jolloin Jeesus syntyi. Aatami, Eeva ja Kain ovat paljon vanhempaa aikaa.

Se Enbusken pakinassaan mainitsema saksan paimenkoirakin on varmaan Kainin kesyttämän suden jälkeläisiä alenevassa polvessa. Kain oli se siskoonsekaantuja.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset