Minä odotan

Näin on näppylät ja nänninpäät. Minä odotan. En tietenkään lasta, se on niin naismaista hommaa etten minä sellaiseen kajoa. Sitäpaitsi naisilla on hyväksi havaitut ja yleensä luotettavat välineetkin kyseisen, mielestäni hyvinkin arvostetun ja arvostusta ansaitsevan elämäntilanteen hallintaan. Jokaiselle kykyjensä mukaan.

Ei, minä odotan ensimmäisiä uutisia tulevan presidenttiparin arkielämän romantiikan tapahtumista. Vaikka jotkut äänestäjät tekivät valintoja vähän sillä perusteella, että kyseessä olisi valinta BB-talon asukkaista niin tuskinpa kameroita presidentilliseen makuukamariin asennetaan. Eihän toki.

Silti moni kansalainenkin odottaa. Muutamat hedelmättömän iän saavuttaneet naisihmiset ovat jo keskusteluissa ilmaiseet odottavansa presidenttiparilta vauvauutisia nyt kun työpaikkakin on turvattu kuudeksi vuodeksi. Varaa pitäisi olla. Presidentti ei voi kuitenkaan saada isyyslomaa, joten se toive voi kaatua siihen.

Sauli on Suomella töissä ja työväen presidentti. Jos ei työväen itselleen ajamia etuja kuten isyyslomaa pysty käyttämään hyväksi, niin ei sellaisen tarpeen aiheuttamaan tilaan kannata hankkiutua. Vastuu Suomesta on 24/7 hommaa, ei siitä voi irrota joutaville lepertelylomille. Jääköön se alamaisille.

Voin hyvin kuvitella kuinka Sauli, Jenni ja Lennu viettävät iltaa yhdessä. Yhtäkkiä Jenni kysyy: Onko sinulla ilmavaivoja, rakas? Sauli katsoo Jenniä ja sanoo että voi kulta, mielessäni kävi ajatus, että ehkä sinulla saattaisi niitä olla. Parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen molemmat hihkaisevat yhteen ääneen: Lennu!